PINK OUT

Tää koko kulunu viikko on sisältäny paljon pinkkiä ja hyvää yhteishenkeä. Eilen eli perjantaina kuitenki viikko huipentu Pink Out -gameen, joka oli viimeinen jefupeli pojille ja samalla viimeinen cheerleadingilta mulle. 

On ihan uskomatonta miten tähän koko juttuun jaksettiin panostaa. Koko Pink Outissa oli siis kyse siitä, että lisätään tietoisuutta rintasyövästä, kerätään rahaa syöpätutkimuksiin ja samalla tietysti kasvatetaan koulun yhteishenkeä. Käytävät oli koristeltu julisteilla ja koululta pysty ostamaan kaikenlaista pinkkiä tavaraa esimerkiks paitoja, rannekkeita, koruja, avaimenperiä yms. Ja täällä oikeesti kaikki myös osti niitä. Musta oli ihanaa miten ihmiset otti tän tosissaan ja niin moni pukeutu pinkkiin useempanaki päivänä. Tais olla niin että neljän vuoden aikana tää koulu on saanu kerättyä 22 000 dollaria syöpätutkimuksiin. 

 Meijän cheerteamilla oli tietysti myös tätä päivää varten teetetyt asut pompomeja myöten.

F-I-G-H-T, fight to be cancer free <3

 TEAM <3

 Vaikken edes oo amerikkalainen niin meinaan aina liikuttua ku ennen peliä pelaajat seisoo rivissä kentällä, cheerleaderit jonossa kentän laidalla ja katsojat yleisössä samalla kun toi orkesteri soittaa Star Spangled Banner (jonka muuten osaan jopa kaksäänisesti, kiitos kuoro) ja siitä tulee aina kylmät väreet.

 Illalla peliä oli kattomassa ihan hulluna porukkaa ja tunnelma oli upee. Peli oli tosi jännittävä ja puoliajalla oltiin varmoja että voitetaan ja sitte jossain viimesten 20 sekunnin aikana vastajoukkue sai touchdownin ja jäätiin pisteen päähän play offeista. Pelin jälkeen se innokas tunnelma oli ihan poissa ku kaikki itki: pelaajat ja niiden perheet, yleisö ja cheerleaderit. Kyllä siinä itelläki tuli vähä itku silmään ku tajus että tää oli myös mulle viimenen peli ikinä, jossa olin cheerleaderina. Muistan ku vasta mietin Suomessa että sitte ku mä meen vaihtoon niin mä haluun olla cheerleader. Muistan ku jouduin ekoissa peleissä jättämään paljon cheerejä väliin, koska en vielä osannu läheskään kaikkia ja halusin vaan niin paljon oppia ne. Ja nyt ne kaikki kaheksan viikkoa treenejä ja pelejä on jo ohi. Onhan se aika haikeeta :(

Vaikee kuvitella etten enää ikinä tee Fight Songia touchdownin jälkeen tai koe sitä fiilistä ku on tossa radalla ja kattoo sitä huutavaa yleisöä samalla ku ite huutaa jotain ja ei voi muuta ku hymyillä ku on niin onnellinen. Oon niin ilonen, että liityin tähän joukkueeseen ja pääsin kokemaan ton kaiken tunnelman noissa peleissä just niinku kuvittelinki. Nyt on eka "luku" mun vuodesta ohi, koska cheer oli kuitenki iso osa mun arkea joka päivä. Mutta samalla ku on haikeeta niin oon myös innoissani uusista lajeista... Nimittäin ens seasonille oon näillä näkymin ottamassa sekä Pomsin (tanssi) että Powerliftingin. 

Who are, who are, who are we?

We are, we are big bad green!

♥: Tanja