Pikakuulumisia

Oon nyt ollu täällä Michiganissa 2 yötä ja jonkun verran ollaan tehty juttuja mutta ei niin paljoo koska hostmom on ollu töissä. Huomenna kuitenki alkaa viikonloppu ja ollaan su-ma yöksi menossa johonki toiseen kaupunkiin jossa on maanantaina jonkinlainen hyväntekeväisyyskävely.

Ollaan me tässä parin päivän aikana kuitenki käyty mm. koululla checkaamassa paikat (ihan saman näkönen ku millasen kuvan olin saanu etukäteisstalkkailulla) ja pyörähtämässä vähän naapurikaupungissa Greenvillessä. Ensimmäinen Subway-käyntiki on jo koettu ja olihan se vähän pelottavaa. Periaatteessa ymmärrän kaiken mitä mulle sanotaan eikä englannin kanssa oo ongelmia, mutta sitte aina kun oon kassalla niin en sitte muka yhtäkkiä saa selvää tai ymmärrä mitä mulle sanotaan ja se ärsyttää. Mutta kai sekin jossain vaiheessa alkaa sujumaan. Ja tähän väliin maininta että täällä oikeesti on ihan liiotellun isoja kaikki annokset/juomat. Subissa tilasin pienimmän mahollisen limun ja se oli se sama koko mikä on Suomessa suurin mahollinen... Anyway, käytiin myös leffassa kattomassa Let's be Cops, koska täällä ei oo mitkään lämpimät kesähelteet niin ei mentykään ulos vaikka ekaks piti. Käytiin myös ostamassa kaupasta perus hygieniatarvikkeita yms ja ostin vaikka mitä ja ne makso yhteensä 20 dollaria. Samoin ku ostin 24 pulloo vettä niin ne oli yhteensä 3 dollaria. Niin ja kauppaan mentiin tietysti autolla koska onhan sinne kotoota huimat pari sataa metriä:) No mutta oishan se olluki aika hankala kantaa ne miljoona pulloa vettä...

Nää kuvat nyt on periaatteessa aika turhia ja huonolaatusia kännykkäkuvia mutta ihan sama. Parempi se on ku ei mitään.

Michigan yläilmoista!

Lensin siis keskiviikkona Newarkista ensin Detroittiin ja sieltä Grand Rapidsiin. Molemmilla lennoilla oli mun kanssa myös muita vaihtareita. Eka lento oli kauhee. Olin ihan varma nousun aikana et se kone putoo ja istuin vaan ihan paikallani silmät kiinni. Seuraava lento taas oli niin tasanen ku voi olla eikä edes lennetty ku just ja just pilvien yläpuolella, joten koko matkan ajan ihastelin maisemia ikkunasta.

 Kuten jo mainitsin jossain vaiheessa, ekana iltana mentiin suoraan kentältä hostsiskon kanssa johonkin konserttiin Grand Rapidsissä. En tienny ketään niistä bändeista mutta ainaki se yks laulaja oli joku parin vuoden takainen American Idolissa kisannu tyyppi.

 Tää ihanuus on muuttanu mun koko käsityksen kissoista! Oon jotenki pitkään pitäny kissoja sellasina jotka vaan rapii ja hyökkäilee, mutta oon jo nyt parissa päivässä ihan rakastunu tähän! Sen nimi on Flora, mutta nää kutsuu sitä vaan Cat:iksi ja niin kutsun mäki. En nimittäin osais kutsua sitä Floraks koska siitä tulee vaan mieleen oma koira. Tää kissa luulee olevansa koira ja on tosi koiramainen. Ja musta on ihanaa ku se seuraa mua ja kiipee syliin ku istun sängyllä <3

Ensimmäinen Michigan-tuote, jonka ostin! Mä oon aina innoissani tällasista pikkujutuista ja jotenki musta toi Michiganin "logo" on kiva. Ihan varmasti ostan vielä jotain yhtä tärkeetä Michigan-krääsää. Mutta toi oli lähinnä sitä varten, että voi laskea kulutettuja rahoja ja tehä listoja yms.

♥: Tanja

NYC

Nyt ku kirjotan tätä ni oonki jo Michiganissa, mutta kerron silti NYCistä koska mulla ei oo täältä vielä oikein kuvia.

Central Park

 Tokana New York päivänä meillä oli vapaapäivä, eli meijät heitettiin Rockefeller Centerille josta sitte kaikki lähti omiin suuntiinsa ja aikaa kierrellä oli 9-18. Päätettiin muutaman suomalaisen kanssa ostaa lippu tonne Rockefeller Centerin korkeeseen torniin, mikä oli kyllä aika kallista mutta pakkohan se oli. Normaalisti pelkään hissejä, mutta toi reilu 100 kerroksen nousu hississä ei ollu paha, koska se hissi oli sellanen cool pimee ja siellä soi sellanen jännitysmusiikki ja katto oli ikkunaa joten siitä näki sen hissikuilun ja kuinka kovaa mentiin. Otettiin ylhäällä muutamat kuvat ja ihasteltiin New Yorkin upeutta, minkä jälkeen oli jo hirvee hinku päästä shoppailemaan.

Vaikka aikaa oli paljon, se hurahti hetkessä ohi. Kierreltiin muutamia kauppoja ja käveltiin yhteensä varmaan joku 50 kilsaa:D Olis tietenki voinu googlata etukäteen missä kaikki parhaat kaupat oli: löydettiin nimittäin se paras ostoskatu vasta ku aikaa oli enää tunti jäljellä. Ostin muutenki vaan pari juttua ja rahaa ei menny paljo yhtään, mutta se ei harmittanu ollenkaan koska tiiän että mulla on koko vuos aikaa shoppailla.

Viimesenä kokonaisena Soft Landing Camp -päivänä mentiin New Jerseyssä sijaitsevaan Six Flags huvipuistoon. Ulkona oli varmaan +40 astetta ja aurinko paisto täysillä, mutta se ei haitannu:) En ite oo mikään huvipuistofani koska pelkään monia laitteita ja mulla tulee nykyään kaikessa paha olo. Haluttiin kuitenki mennä me suomalaiset yhessä ees johonki laitteeseen, joten päädyttiin johonki sisätiloissa olevaan Batman Rideen koska sen piti olla myös "nössöille sopiva". No tietenki siinä jonossa tuli jo sellasia säikäytysjuttuja ku odotettiin pimeessä huoneessa ja sitte siinä tuli isolta screeniltä jotain pätkää Batmanista ja siinä luki "Why so serious?" ja sitte näytettiin sitä Jokeria ja samalla joku pamahti. Olin jo siinä vaiheessa melkeen itkun partalla ja halusin vaan pois:D Mutta oli pakko mennä ja meninki. Eikä se vuoristorata tuntunu miltään mut mua vaan pelotti ne hahmot yms joten olin lähinnä silmät kii.

Täällä ei mitää muuta ollakaan syöty ku epäterveellistä ruokaa...

 Koska se Batman-juttu sai mut jo pelkäämään, totesin, ettei ne maailman korkeimmat/nopeimmat vuoristoradat myöskään oo välttämättä sitte ihan mulle sopivia:D Onneks meitä oli kaks tämmöstä pelkuria, joten mun ei tarvinnu yksin keksii tekemistä. Päätettiin nimittäin sitte Inkerin kanssa mennä "Safarille", koska haluttiin nähä eläimiä. Se oli oikeesti melkeen ku ois ollu oikeella safarilla! Ajettiin sellasella safariautolla (?) ympäri semmosta isoa aluetta, jossa oli vaikka mitä eläimiä sekasin! Ne oli jaettu sillee Afrikan eläimet, Amerikan eläimet yms. Tuli taas ikävä omia koiria ku näki kaikkia söpöjä eläimiä <3

Vauva joku? En muista mikä tää eläin on enkuks tai suomeks.

Sama eläin normaali kokosena

<3

When you see it 

Soft Landing Camp oli tosi kiva ja meni ihan hullun nopeesti ohi! Tietenki vasta vikana iltana alko tuntuu siltä, että pääsi vasta "vauhtiin" ihmisiin tutustumisessa yms. Tapasin myös kaks norjalaista tyttöä, jotka tulee mun kanssa samaan kouluun ja toisen kanssa olinki jo ennen tätä jutellu paljon Facebookissa. 

Perheeseen meno jännitti tosi paljon, mutta heti ku nähtiin niin pystyin olemaan jo rennosti ja hostmom etenki kehui heti mun englantia:) Mua oltiin vastassa "Tervetuloa kotiin" -kyltin kanssa ja kentältä mentiinki hostsiskon kanssa suoraan jonnekki konserttiin. 

Alle viikon päästä alkaa koulu ja sitä odotan tosi innoissani! 

♥: Tanja

Here I am

Noniin nyt vihdoin sain wifin toimimaan ja pääsin päivittelemään tänne. Mulla ois ihan hirveesti kuvia ja kerrottavaa! Joten tästä tulee nyt pitkä postaus.

Oon siis ollu täällä nyt yhen yön, mutta periaatteessa kauemmin poissa Suomesta mutta en nyt hahmota miten nää päivät menee niin ihan sama:D Vikan illan Suomessa vietin Cheekin Stadion-keikalla äidin, Katjan ja serkkujen ja tätien kanssa, ja täytyy kyl sanoo että oli ihan sika hyvä keikka!! Ja vaikken mikää mega Cheek-fani oo ni oli silti ihan pakko saada #kukamuumuka pipo ja paita...

Mutta nyt siis itse asiaan. Lauantaina koitti siis se hetki jota olin jännittäny varmaan eniten koko vaihdossa, nimittäin se itse lähtö. Pelkäsin että saisin jonku paniikin etten haluiskaan lähtee mut loppujen lopuks se oli jopa helpompaa ku luulin (mutta ei siis todellakaan helppoa). Meitä oli vissiin 10 suomalaista lähössä samaan aikaan ja lennettiin eka Kööpenhaminaan ja sieltä ruotsalaisten ja tanskalaisten kanssa Jenkkeihin. Ja se pitkä lento oli tosi tylsä ja pitkästyttävä, koska en saanu kunnolla unta mutta toisaalta ei ollu myöskään fiilistä lukee tai tehä mitään "hyödyllistä". Sain onneks kuitenki hyvät naurut mun parin kaverin tekemästä läksiäislahjavihosta, jossa oli mm. TO DO-lista mulle Jenkkeihin, tärkeitä sanontoja ja pelejä&leikkejä.

Nyt oon siis perillä Amerikassa ja meillä on tällanen 4 yön "Soft Landing Camp New Yorkissa". Alotetaan vaikka siitä, että me ei edes olla New Yorkissa, vaan New Jerseyssä. Tästä Soft Landing Campista on aina saanu sellasen kuvan, että ollaan NYCissä ja pyöritään vaan siellä ja shoppaillaan heti ku saavutaan perille. Mutta oikeesti esimerkiks ekana päivänä ei edes tehty mitään. Saavuttiin klo 15 paikallista aikaa Newarkkiin ja lentokentällä mietin et eihän tää ees tunnu Amerikalta ku eka asia minkä näki ku katto ulos oli IKEA. Kentällä piti muutenki jonottaa 40 minuuttia siihen tarkastukseen mikä tehään ku tulee Amerikkaan. Päästiin kuitenki parin tunnin jälkeen hotellille, jossa meillä oli pieni info ja sen jälkeen ei mitään ohjelmaa. Meijät jaettiin huoneisiin ja mä pääsin kahen tanskalaisen tytön kanssa, joista tosin toinen lähti jo tänään hostperheeseen.
Illalla sitte vielä syötiin ja siis täällä on sellanen systeemi, että meillä on 3 ruokaa, joista valita mitä haluaa syödä illalla. No, mul oli ihan hirvee nälkä joten otin Margarita-pizzan, joka ei sit kyllä livenä ihan vastannu odotuksia... Eikä ollu kyllä muidenkaan mielestä mikään maailman paras:D

Tänään oli sitte herätys soimassa kuudelta ja lähtö New Yorkkiin kaheksalta. Mentiin siis bussilla hotellilta NYCiin ja matka kesti ehkä puol tuntia. Ajeltiin yhteensä varmaan 8 tuntia, mutta pysähdyttiin välissä syömään ja aina välillä kattomaan paikkoja kävellen ja ottamaan kuvia.

Käytiin mm. Central Parkissa kiertelemässä. Oltiin aika vähän aikaa joten nähtiin vaan ihan pieni osa.  Ps. kaikki Gossip Girl -kattojat, tunnistatteko vikan kuvan? Tour guide esitteli meille muitaki paikkoja GG:stä, kuten Chuckin hotellin, jonka ohi ajettiin.

Pysähdyttiin tietysti Times Squarella ym. tärkeissä paikoissa. Eikä ollu ees kovinkaan paljon ihmisiä liikkellä koska oli sunnuntai. Toi sightseeingajelu oli tosi mielenkiintonen ja must oli oikeesti kiva kuunnella niitä juttuja:) Meille opetettiin mm. miten puhua niinku New Yorkilainen käyttäen oikeita termejä kuten Lowbro, Noho, Soho, Downtown, Uptown... jne. Opas myös kehotti meitä testaamaan New Yorkin hodareita. Ja ne pitää muuten tilata sanomalla "Gimme a dog" koska jos kysyy liian kohteliaasti, ne myyjät tajuu ettei tiedä miten homma toimii ja pyytää siitä hodarista 5-6 dollaria.

Käytiin pyörähtämässä Grand Central Stationilla, jossa syötiin myös ihan sairaan hyvät hampparit tollasessa Shake Shack -nimisessä paikassa. (Gossip Girlin kattojat taas huomio: tunnistatte varmaan ton asemarakennuksen?) Tossa vikassa kuvassa on sellanen kohta sieltä asemalta, että jos kaks ihmistä menee seisomaan tollasiin vastakkaisiin nurkkiin ja puhuu seinää vasten, niin se ääni kiertää tota kattoa pitkin ja kuuluu sille toiselle. Vaikee selittää mut kaikki testaili sitä ihan innoissaan:D

Frendien "talo". Sarja on kuvattu kokonaan Kaliforniassa mutta toi on se niiden talo. 

Mentiin aika lopussa vielä Brooklynin puolelle ottamaan noita pakollisia turistikuvia tuolta. Tossa ryhmäkuvassa on siis yks bussillinen vaihtareita, mut niitä busseja oli vissiin muutama lisää..? On meitä täällä varmaan 100 ellei enemmänki.

Oon ihan innoissani jokasesta eläimestä jonka nään ku on jo nyt ikävä omia koiria. Oli pakko ottaa kuva tosta oravasta ku se oli niin söpö ku se nakersi jotain ruokaa tossa:D

Tyypillinen näkymä ku kattoo ylöspäin New York Cityssä. Vähän jo ahistavanki näkönen mun mielestä.

Lopuks käytiin kattomassa World Trade Center. Yks iso hieno torni siinä on ja sitte niiden vanhojen tilalla on tollanen iso "allas" tai enemmänki kuoppa, jossa on vesiputoukset reunalla. Ton kuopan keskellä on toinen kuoppa, jossa on myös vesiputoukset, mutta niiden loppua ei pysty näkemään tuolta. Se kuulemma kuvastaa tavallaan ikuisuutta ja äärettömyyttä. Toi ei näytä oikeen miltään kuvissa, mut mun mielestä toi oli tosi vaikuttava livenä. Ja sitte tohon altaan yläreunoille on kaiverrettu jokaisen 9/11-uhrin nimet. Tuolla taustalla oli myös yks ainoo puu, joka oli selvinny WTC-iskujen raunioiden alla ja sitä oli pidetty 10 vuotta "hoidossa" ja nyt se on taas tuolla ja sitä pidetään selviytyjäpuuna.

Kaiken kaikkiaan oli tosi kiva ja mielenkiintonen päivä vaikka kyl väsytti ihan sikana koko ajan. Eikä me suomalaiset tajuta miten muut pohjoismaalaset on koko ajan niin energisiä ja riehuu vaan ku me vaan kärsitään jet lagista ja halutaan päiväunille:D Mut ehkä huominen shoppailupäivä saa meijätki vähän enemmän hereille!

♥: Tanja

6 DAYS LEFT

Viimenen viikonloppu ennen Jenkkeihin lähtöä vierähti sekunnissa ohi ja nyt ois enää 6 päivää jäljellä. Tai no 5 koska nyt on jo ilta. Apua.

Tän vikan viikonlopun vietin vanhempien ja isovanhempien kanssa mökillä, eli ei, en ollu Weekendissä. Periaatteessa oisin voinu (ja halunnu) mennä, mutta jotenki tuntu oikeemmalta säästää ne rahat. Mielummin kuitenki käytän sen 100 euroo shoppailuun Jenkeissä. Ja olihan se muutenki ihan kiva ottaa iisisti mökillä perheen kanssa ku kuitenki kohta pitää olla 10kk erossa. Sitä paitsi rakastan olla meijän mökillä.

♥: Tanja

Hakuprosessi

Nyt kun ei oo siitä itse vaihdosta vieläkään kirjotettavaa niin aattelin vähän kertoa koko vaihtoonhakuprosessista. Tää postaus on kuvaton ja tylsä varmaan niille, jotka ei oo vaihtoon hakemassa joten voitte skipata tän jos ei kiinnosta. Jollekki tästä voi kuitenki ehkä olla hyötyä. Vaihtoon ei siis ihan vaan lähetä, vaan se vaatii ihan hirveesti valmisteluja ja ne alotetaan usein jo about vuosi aikasemmin kun vaihtoon lähetään. 

1. Järjestön valitseminen

Tätä tietysti kannattaa miettiä aika tarkkaan, että minkä järjestön kautta haluaa mennä. Eri järjestöt tarjoaa mahdollisuutta vaihtoon eri maissa ja niihin sisältyy eri juttuja. Esimerkiks Exploriuksella on NYCissä 5 päivän Soft Landing Camp alussa ja lopuksi mennään Washingtoniin, mitä taas ei muut järjestöt tarjoo (tai en ainakaan tiiä?). Tietty hinnatki vaihtelee jonkin verran ja just se, että mitä se sisältää. Mulla esimerkiks Up Education oli toinen vaihtoehto ja ihan hyvältä vaikuttikin, mutta päädyin Exploriukseen halvemman hinnan takia ja toisaalta myös sen, että Exploriuksen kautta lähtö on aika helppoa kun kaikki viisumihaastattelut sun muut järjestetään sun puolesta ja ilmestyt vaan ite paikalle ku pyydetään. Ja järjestö hoitaa kaikkien lentojen varaamiset yms joten ite ei tarvi miettii noita yhtään. Ja toisaalta valehtelisin jos väittäisin ettei se 5 päivää New Yorkissa houkutellu yhtään.

2. Haastattelu

Sillon ku päätin että lähen vaihtoon, lähetin sellasen ihan vaan perustiedot sisältävän "hakemuksen" molemmille järjestöille mitä mietin ja niistä otettiin heti yhteyttä ja ehdotettiin haastatteluaikaa. Haastattelu kuulostaa pelottavalta mut ne oli molemmat tosi rentoja. Up Educationin haastattelu oli ekana ja jännitin sitä ihan sikana, mutta loppujen lopuks se oliki vaan ravintolaillallinen, jossa se haastattelija kerto järjestöstä niitä juttuja. Exploriuksen haastattelu oli vähän sen jälkeen ja olin haastattelijan kanssa kahvilassa. Koko juttu kesti ehkä puol tuntia ja sisälsi muutaman kysymksen "enkkuosion" joka ei todellakaan oo mikään vaikee. Siinä oli myös lopuks sellanen pieni monivalinta testi, jossa oli jotain ihan perus juttuja enkuks. Haastattelun jälkeen piti odottaa hyväksymiskirjettä, mutta kyllä jo sitä ennen osas ymmärtää että on saanu paikan:) 

3. Hakupaketti

Tää oli stressaavin vaihe koko prosessissa. Mä vielä olin tosi tyhmä, enkä tajunnu alottaa hakupaketin tekoa heti kun se ois ollu mahollista. Sain siis hyväksymisen jälkeen tunnukset johonkin nettisivustoon ja aattelin, että se on vaan joku juttu jota tarvitaan jossain vaiheessa. No, joskus kahen viikon jälkeen tajusin mennä kattoo mikä se sivusto oli ja hups, se oliki se sähköinen hakupaketti. Siinä vaiheessa tajusin, että ois voinu aikasemmin kattoo mikä se oli ku nyt oli menny jo kaks viikkoa hukkaan:D Muutenkin vinkkinä kaikille tuleville vaihtareille: aloita hakupaketin teko heti. Luulet, että ehit tekemään kaiken rauhassa, mutta jossain vaiheessa tajuut kuitenki, että tulee ihan hirvee kiire. Hakupaketti sisältää tietenki kaikki tiedot susta ittestäs ja sun pitää kertoa ittestäs kaikenlaista ja laittaa kuvia. Se on se helppo osa, mutta sitte on myös ne kaikenmaailman lääkärintarkastukset ja se rokotusrumba. Ja koululta pitää käydä pyytelemässä suosituksia ja todistuksia. Ja parasta on se ku luulet, että lääkäriosio on hoidettu, mutta huomaatki, että sitä varten pitää myös testauttaa onko sulla tuberkuloosi. Ja sen takia joudut menemään keuhkoröntgeniin. 

Kyllä sitä pari kertaa meinas itku tulla (ja tuliki) ku meni hermot siihen, että koko ajan jotain puuttu. 

Alotin hakupaketin tekemisen ehkä loka- tai marraskuussa ja tammikuun alussa oli deadline. Kaikkien lääkäri- ja rokotusaikojen saaminen veny kuitenki ja lopulta soitin Exploriukselle, että tartten lisäaikaa. Sain sen kyllä valmiiks seuraavaan deadlineen mennessä ja huokasin helpotuksesta. Mutta eiköhän sitte parin viikon päästä tullu taas lista asioista mitä vieläki puuttu. Kun olin saanu ne hoidettua, niin aattelin että nyt on valmis. Ja niin oliki tarpeeks valmis siihen, että mulle alettiin ettiä perhettä. Mutta vielä joskus ihan loppukeväästä/alkukesästä tuli viestiä että "sulta puuttuu muuten vielä tämä ja tämä rokotus"...

Hakupaketin teko oli ja on varmasti kaikilla enemmän tai vähemmän säätöä, eikä siltä voi välttyä, ettei joku menis jollain tavalla pieleen, joten edelleen: aloita heti.

4. Odottelu

Kun se hakupaketti sitte joskus oltiin vihdoin saatu 100% valmiiksi, oli odottelun vuoro. Ja sitä odottelua kesti monta kuukautta, sillä sain hostperheen 1.7. Se ois tietysti voinu tulla koska vaan, joten aina ku tuli sähköposti ni mietti vaan että "oisko nyt tullu sijotustiedot". 

Talvella oli myös sellanen ku Eltis-testi, jossa testattiin vähän kielitaitoa ja se piti päästä läpi. Musta se oli ihan ylihelppo, mutta jos ei päässy läpi niin sai uusia niin monta kertaa että pääsi. Talvella/keväällä oli myös Get Ready -tapaamisia ja infotilaisuus, jossa käsiteltiin kaiken maailman juttuja vaihtoon liittyen. Kesäkuussa oli viisumihaastattelu (siis "haastattelu", jossa kysyttiin yks kysymys ja se oli vanhempien ammatit), joka oli ihan nopee ja helppo juttu. Sen jälkeen ollaanki jo siinä viimesessä vaiheessa ennen itse vaihtovuotta, eli nyt pitää hoitaa käytännönvalmistelut kuten pakkaaminen, tuliaisten osto ym asioiden hankinta. 

Tää on pitkä prosessi, ja sen takia onki vaikee tajuta, että kohta sinne Jenkkeihin ollaan jo lähössä ku jotenki tätä on vaan valmisteltu niin kauan. Ei oo kuitenkaan mikään ylitsepääsemätön juttu, varsinkaan jos alottaa asiat oikeesti ajoissa. 

Päivälaskuri näyttää nyt 10 päivää enkä oikeesti jaksa oottaa... Tuntuu turhalta vaan olla täällä ku muut on jo koulussa. Mielummin joko eläisin normi arkee täällä tai oisin jo Jenkeissä mut tällanen turha oleskelu turhauttaa:D Sitäpaitsi must tuntuu että 90% vaihtareista on jo lähteny. Ei tässä auta nyt muu ku ootella. Kohtahan mä kuitenki jo löydän itteni lentokentältä ja mietin että mihin tää aika meni ku sitä piti olla niin paljon. 

♥: Tanja

My Farewell

Perjantaina vietettiin mun läksiäisiä muutaman kaverin kanssa meillä. Oli kyllä ihanaa saada kavereita koolle ja viettää iltaa rennosti. Jotenki en edes aatellu, että nää on oikeesti mun läksiäiset koska oon lähössä. Ei se vaan vielä tunnu siltä. Mutta pitihän kuitenki läksiäiset viettää ja saada vähän sitä USA teemaa mukaan:)

Ruokana oli jenkkityyliin tietysti omatekosia hamppareita ja ranskalaisia. Niin ja kaikkeen piti tietenki tökätä tollanen pieni jenkkilippu. 

Jälkkäriks olin tehny Rocky Road -suklaata ja Lauran ja Doriksen avustuksella tehtiin myös tollanen pakollinen USAn lippukakku. Mua vaan ärsyttää ku ei tajuttu ottaa siitä kunnon kuvaa ku ois ollu vielä valosaa:( Se oli oikeesti nimittäin aika hieno.
Karkki ja Hanna oli sit myös leiponu "yllätys" muffinsseja niille sopivaan tyyliin käyttämällä "ei mitään reseptiä", mut oli ne ihan hyviä loppujen lopuks ja ainaki niissä oli suklaata. Ja ainiin yhessä oli yllätyspähkinä, joka oli tietenki sattumalta just Tanja-muffinssissa.

Lippu on tietenki väärinpäin...

♥: Tanja

Who am I?

Mun tekis jo hirveesti mieli postata kaikkee mut ei oo oikeen mitään oikeeta asiaa. Turha esimerkiks kertoo sen enempää mun tulevasta kotikaupungista kun en oo edes vielä käyny siellä. Haluisinki jo lähtee enkä enää ootella täällä! Jotenki innostus vaan kasvaa ku niin moni on jo lähteny ja päivittelee jo kuulumisia maailman toiselta puolelta. Meillä on 50 Explorius-vaihtarin kanssa yhteinen Whatsapp-ryhmä ja sinne ku ihmiset laittaa niitä "nyt lähetään" viestejä ni tulee itelle ihan malttamaton olo. (Meillä on muuten myös yhteinen Instagram-käyttäjä, johon lisäillään vuoden aikana kuvia ympäri USAa, @finnexchangechicks)

Aattelin nyt kuitenki että voisin tehä tällasen postauksen, josta saa edes jotain irti musta ja siitä millanen oon.

(kaikki kuvat: weheartit.com)

♥: Tanja