Vuoristorataa

Tän postauksen yleisfiilis olis ollu valehtelematta ihan erilainen jos olisin kirjottanut tän muutama tunti sitte.

Viimeset pari päivää on jostain syystä ottanu päähän pienetki asiat helposti ja oon vaan miettiny kotiinpaluuta ja kaikkea Suomeen liittyvää. Oon ollu henkisesti ja fyysisesti tosi väsyny, eikä oo tehny mieli olla sosiaalinen ja aktiivinen. Puhuttiin vaihtarikavereiden kanssa eilen siitä, kuinka kaikilla on just nyt sellanen fiilis että kotona oleminen ois ihan täydellinen juttu. Kaikkia vähän ärsyttää monet asiat täällä ja vaikka esimerkiks julkisen liikenteen ja joskus tekemisenki puuttuminen on mua alusta asti ärsyttäny silloin tällöin, vasta nyt se alko kunnolla tympimään. Ilman mitään kunnon syytä, mulla on ollu nyt ehkä viikon ajan sellanen fiilis, että Suomessa vaan melkeen kaikki asiat tehään paremmin ja täällä monet tavat ärsyttää. En analysoiny sen enempää syytä tähän mun fiilikseen, kunnes eilen keskustellessa Mona sano, että toi taitaa olla se kuuluisa kulttuurishokki. Ja sitte mäki tajusin, että sehän se varmasti on :D En tosin ajatellu, että se tulis näin myöhään, mutta nyt jotenki kun tiedostan sen, on helpompi ajatella positiivisesti ja ymmärtää, että seki yleisärsytys menee ohi ja siitä ei kannata välittää. Ja siis vaikka monet tavat täällä ärsyttäis, se ei silti tarkota että mököttäisin täällä tekemättä mitään: ihan samanlailla elämä rullaa täällä kuin ennenkin.

 Tänään tohon mun yleisfiilikseen tuli kuitenki täyskäännös. Päivään sisälty useita pieniä juttuja, jotka teki mut iloseks. Koulun jälkeen syötiin Poms teamin kanssa Mäkkäriruuat, minkä jälkeen laittauduttiin yhessä illan esitystä varten ja treenattiin. Päästiin siis vihdoin esiintymään Varsity poikien pelin väliajalla ja oli niin ihana pitkästä aikaa tehä just sitä mistä mä tykkään, eli tanssia ja esiintyä. Mua ei jännittäny yhtään, mutta monille tytöille toi oli eka kerta esiintymässä koskaan. Vaikkei me mikään maailman paras teami olla tasoltamme, tykkään tosi paljon noista ihmisistä ja meidän coachista! Meitä on vaan 6 ja tuntuu, että ollaan paljon yhtenäisempi tiimi kun esim mitä oltiin cheerleadingissa. Anyway, esitys suju ainaki mun osalta täydellisesti (en tiiä mitä muut oli mieltä omista suorituksistaan) ja sen jälkeen jäi hyvä mieli :) Yks päivän positiivisista käänteistä oli tärkeeltä ihmiseltä tullu pitkä viesti, joka sai kyyneleet silmään kun luin sitä ennen esiintymistä. Nää tapahtumat sai mulle sellasen olon, että mulla on ihania ja rakkaita ihmisiä Suomessa, jotka oottaa mua ja sillä aikaa mun on turha ärsyyntyä pienistä asioista täällä, koska mä elän parhaillaan elämää, josta mä haaveilin aiemmin ja teen just niitä perus amerikkalaisia juttuja, mitkä oli aina ollu mun unelmia. Vaikka kaikki ei aina tunnu täydelliseltä, eikä se että oon Amerikassa tee elämästä mitään jatkuvaa "American dreamia", pitää välillä pysähtyä miettimään, että mä koen ihan oikeesti täällä niitä juttuja, joista ennen luin vaan muiden blogeista. Mulla on ympärillä mahtavia ihmisiä, niin amerikkalaisia kuin ympäri maailmaa tulleita vaihtareita, ja päivä päivältä osaan olla enemmän oma itteni ja nauttia pienemmistäkin asioista.

♥: Tanja

Hawaii - Last day

Näin parin viikon jälkeen voidaan muistella täältä pakkasen ja lumen keskeltä tota viimeistä Havaji-päivää, joka oli ehdottomasti yks mun lemppareista!

 Snorklaamaan! 

 Tässä näkyy tää kuuluista Hanauma Bay, jossa oltiin snorklaamassa. Tästä kuvasta näkeeki hyvin, miten kirkasta vesi oli ja miten paljon tuolla oli tota korallia. 

 Mä en oo koskaan ollu snorklaamassa tollasessa paikassa, jossa oikeesti on jotain kaloja, joten en ollu uskoo silmiäni ku menin tonne. Uiskentelin 2 tuntia putkeen ympäriinsä ja yritin saada mahollisimman hyviä kuvia. Mulla oli käytössä iPhone ja sille vedenkestävä suoja, joten ei mitään maailman parhaita kuvia mutta kivoja kuitenki! Korallia oli niin paljon, että tuolla puikkelehtiminen oli välillä tosi vaikeeta. Joistain kohista se veden pinta oli niin lähellä korallia, että oli pakko uida maha ihan kiinni siinä, mikä oli ahistavaa koska se oli täynnä merisiilejä :D Kuitenki mitä syvemmälle ui, sitä enemmän siellä tuli sellasia hienoja "aukioita", jossa oli vaan hiekkaa pohjalla. Siellä myös näki mitä erikoisempia kaloja ja bongattiin myös merikilpikonna, jota oli pakko koskettaa kun se ui niin lähellä.

 Tätä voi jo kutsua paratiisiksi

Unohtumattoman snorklauspäivän jälkeen mentiin hotellille laittautumaan, minkä jälkeen suunnattiin viimeisen illan perinteiseen havajilaiseen juhlaan, Luauun. Siellä oli kaikennäköstä pientä ohjelmaa, sekä ruokailu. Ilta huipentu showhun, joka oli täynnä Havajin kulttuuria ja tanssia. Mekin päästiin tanssimaan hulaa lavalle.

 Ihan uskomattoman kaunis paikka

 My Brazilian roommate <3 

Koko matka oli ihan huikee kokemus ja oon niin onnellinen että pääsin käymään tuolla. Kiitos isä ja äiti<3
En oo ikinä ollu missään noin kauniissa paikassa, eikä mulla tuu mieleen mitään, mitä ois ehdottomasti pitäny vielä kokea tuolla. Tohon viikkoon mahtu just vähän kaikkea surffauksesta shoppailuun ja rannalla makoilusta snorklaukseen. Tietty oisin mielelläni ollut tuolla pidempäänki ja vikana aamuna tunnelmat olikin kaikilla aika haikeet. Tapasin kuitenki ihan mahtavia ihmisiä ja vietin yhen elämäni parhaista viikoista!

-MAHALO HAWAII-

Ps. Loppuun vielä ajattelin kysyä, jos jollain olis jotain toiveita mistä voisin tehä postauksen? Vaikee nimittäin tietää mikä teitä kiinnostaa eniten. Joten kertokaa jos on mitään ideoita!

♥: Tanja

Mitä ikävöin?

 Tänä aamuna heräsin kuudelta ja kuten aina, makasin hetken sängyllä kännykkää selaten ennen kuin nousisin. Pian tuli kuitenki Monalta viesti, että "NO SCHOOL". Ajattelin, että eihän yön aikana ollu edes satanu lunta. Kuulemma koulubussit ei ollu lähteny käyntiin koska oli niin kylmä, joten sen takia oli vapaapäivä. En valita, nimittäin mulla ois ollu bilsan testi johon en kyllä ois ollu yhtään valmis. Tänään ois tosin ollu muutenki half day eli koulu ois loppunu jo joskus 11, mutta onneks huomennakin on.

Lauantaina eli ystävänpäivänä piti olla Snoball-tanssiaiset, mutta ne peruttiin sään takia... Että on siinä huonotki puolensa, että asioita perutaan lumen, jään tai kylmyyden takia. Olin odottanu tota tosi kauan, koska muistan kuinka kivaa Homecoming-tanssiaisissa oli. Huonon sään takia kukaan ei myöskään ollu hirveen innoissaan ajamassa noilla teillä, joten sen sijaan että olisin tehnyt jotain erikoista ystävänpäivän kunniaks, päädyttiin menemään Tuvalle Monan kanssa yöksi. Ei tehty mitään muuta ku juteltu tuntikausia ja jossain vaiheessa iltaa keskustelut meni niin syvälliseks, että meinas kaikilla itku tulla. Etenki ystävyyssuhteista puhuminen sai miettimään kaikkea. Tuntuu, että monet ihmiset Suomessa on muuttuneet. Jotkut ihmiset, joiden kanssa oletin pitäväni enemmän yhteyttä ei kysele ollenkaan kuulumisia. Samalla kun odottaa jo sitä, että pääsee kotiin omien vanhojen ystävien luokse, pelottaa, että asiat onki muuttunu ihan liikaa ja oon ihan ulkopuolinen kun en oo vuoteen ollu mukana elämässä. 

Tällä hetkellä alkaa jo oikeesti tuntua siltä, että mun vuotta ei oo enää paljoa jäljellä. Tasan 100 päivän päästä oon kotona, eli aikaa täällä on reilu 3 kuukautta. Se ei oo mitään. Todellisuus lähdöstä iski viikonloppuna, kun hostmom loi Facebook-tapahtuman mun läksiäisille. Uskomatonta ja pelottavaa, että ollaan jo näin pitkällä vuotta. Mutta mun on pakko sanoo, että ensimmäistä kertaa mä jo oikeesti ootan kotiintuloa. Mä oon tulossa kotiin jo ihan alkukesästä ja aluks se aikanen lähtö ahisti, mutta just tällä hetkellä en vois olla onnellisempi, että pääsen viettämään koko kesän kotona. 

Mulla oli tälle postaukselle aihekin! Rupes yhtäkkiä tulee mieleen asioita, joita mulla on ikävä, joten ajattelin kirjottaa niistä. On kai sanomattaki selvää, että perhettä, ystäviä ja muita läheisiä on ikävä periaatteessa koko ajan. Näiden lisäksi mulla on ikävä mm...

...koeviikkoja. Uskokaa tai älkää, mutta koeviikot on vaan niin jees. Aina kun kyseinen viikko koittaa, se ei todellakaan tunnu niin kivalta, mutta täällä sen on tajunnu, että mielummin teen kaikki kokeet kerralla pois alta sen sijaan että joka viikko on pikkusia turhia testejä.

...koulukirjoja. Täällä ei niitä oikeen käytetä, vaan joka päivä tulee erilaisia monisteita ja kun mä en mikään maailman järjestelmällisin ihminen oo, niin hukkaan niitä usein ja ne on vaan sekasin siellä täällä.

...busseja. Eikä vaan sen takia, että pääsee omatoimisesti kulkemaan minne haluaa, vaan myös sen takia, että rakastan istua bussissa yksin kuunnellen musiikkia.

...omaa koulumatkaa. Rakastan kotona kävellä joka aamu kouluun ja mulla on täällä hirvee ikävä sitä! Kävellessä kuuntelen myös aina musiikkia ja tää kuulostaa ehkä tyhmältä, mutta täällä mulla on hirvee kriisi kun en kävele mihinkään, niin ei oo mitään tilaisuutta kuunnella musiikkia kuulokkeilla.

...TV. Meillä ei oo täällä telkkaria, mikä ei toisaalta haittaa, koska tuskin mä sitä muutenkaan paljoa kattelisin. Välillä tekis kuitenki mieli vaan löhötä sohvalla ja kattoa jotain ohjelmaa perheen kanssa.

...oman perheen arkea. Tuntuu, että kotona tavalliset arkipäivät on monipuolisempia kun kaikki on paljon aktiivisempia ja ihmisillä on harrastuksia. Toisaalta on myös ikävä sellasia iltoja, kun hengataan vaan oman perheen kanssa telkkaria kattoen ja syöden.

...kouluruokaa. Monet vaihtarit sanoo, että kouluruuat täällä on ällöjä. Mun täytyy kyllä sanoo, että oon eri mieltä, koska mun mielestä ne on ihan sairaan hyviä usein. Odotan kuitenkin paluuta siihen, että ruuaksi on tavallista terveellistä ruokaa, eikä pizzaa yms ole edes tarjolla.

...sovituskoppeja, jonne voi vaan mennä. Täällä lähes joka kaupassa pitää ensin näyttää montako vaatetta on sovittamassa ja sen jälkeen työntekijä tulee avaamaan sulle lukollisen sovituskopin. Sitten ne käy siellä koputtelemassa ja huutelemassa, että onko kaikki okei. Toisaalta se on kyllä kivaa, koska voi aina pyytää myyjää tuomaan jostain vaatteesta toisen koon, eikä tarvii ite ravata edes takas. Kassalla myös kysytään aina sähköpostia ja "did anyone help you today" ja kun vastaat että joo, ne kysyy sen auttaneen myyjän nimeä.

...spontaanisuutta (?). Tarkotan tällä lähinnä sitä, että Suomessa jos keksin lauantai iltana klo 9, että haluan mennä kaverille, niin voin sen yleensä tehdä. Mä saan täällä kyllä tosi hyvin kyytejä paikkoihin ja mua ollaan aina valmiita viemään jonnekin jos haluan, mutta silti pitää aina suunnitella etukäteen jos vaikka menee salille tai leffaan. Kuka voi viedä ja kuka hakea ja milloin jne...

...ruokia. Ruisleipää, rasvatonta maitoa, oltermannia, Kidiuksia, äidin tekemää ruokaa, raejuustoa, hyvänmakusta (eli mautonta) hanavettä, Playta, suklaata...

...koiria lemmikkeinä. Älkää käsittäkö väärin: rakastan edelleen meijän kissaa, mutta koirat on vaan niin paljon kivempia lemmikkejä. Tää meijän kissa on tosi nuori ja riehakas ja tietää tasan tarkkaan kuinka vihaan sitä kun se livahtaa mun sängyn alle joka aamu just sillon ku pitäis lähteä kouluun, ja mun pitää alkaa kiskoa sitä pois sieltä. Ikävöin jopa koirien ulkoiluttamista, vaikka tähän mennessä sitä ei oo yleensä tehny mieli tehdä niin paljoa vapaaehtoisesti.

...suihkua. Täällä on usein kylpyamme, jossa seistään ja vesi tulee tietty ylhäältä, eikä sitä suihkuosaa voi pitää kädessä. Niin ja tietty saunaa.

...PUSSILAKANOITA. Siis tää on ehkä pahin. Tätä en todellakaan tienny ennen ku tulin tänne, mutta kukaan ei käytä pussilakanoita. Mun tänne tullessa mun sängyssä oli alulakana, joku irrallinen lakana, fleecepeitto ja päiväpeitto. Pari ekaa kuukautta yritin ymmärtää miten niitä kuuluu käyttää, mutta sitte totesin, että puolet niistä peitoista on ihan turhia, joten nykyään käytän päiväpeittoa peittona:D Voin vaan kuvitella miten luksukselta ja mukavalta oma sänky ja peitto/lakana systeemi tulee tuntumaan kun palaan kotiin...

Jotkut asiat, joita ikävöin on niin tyhmiä ja turhia, etten viittiny edes kaikkea kirjottaa. Unohdin myös varmasti jotain, mutta tossa oli nyt kuitenki muutamia sellasia, jotka tuli ensimmäisenä mieleen. Tähän loppuun vielä pakko mainita, että käytiin viikonloppuna myös kattomassa kohuttu 50 Shades of Grey ja musta se oli ihan hyvä. Monet täällä on täysin sitä vastaan ja kehottavat kaikkia boikotoimaan sitä. Halusin nähä sen ja muodostaa oman mielipiteen ja no, olihan se erikoinen mutta on siitä kyllä tehty paljon isompi numero ku mitä tarttis:D

Nyt taidan mennä nukkumaan ja valmistautumaan henkisesti siihen, että huomenna on mitä todennäköisemmin koulua. Tosin niinku sanoin, huomenna on myös half day ja mun aineet on vaan Multimedia, Yearbook ja Art, eli ei periaatteessa mitään.

♥: Tanja

Olen elossa

Oon taas pitäny tarkoituksetonta hiljaiseloa blogissa. Mulla ois hirveesti postatavaa vielä Havajilta, sekä myös videota matkalta. Kuluneet pari viikkoa vaan on ollu tosi väsyttäviä tietyllä tavalla. Havajilta tänne tullessa iski aikamoinen masennusfiilis, kun viikon paratiisissa elon jälkeen piti palata takasin "todellisuuteen". Tulin takasin kylmyyteen ja heti piti alkaa miettiä kouluhommia. Sinä sunnuntaina saatiin kuitenkin ihanana yllätyksenä viesti koululta, että maanantai olisi snowday. En olis ollukaan henkisesti valmis menemään takas kouluun heti. 

Matkan jälkeinen viikko meni yllättävän vahvassa jetlagissa, mutta arkeen tottu onneks nopeesti. Tän viikon oon vaan ollu iltasin tosi väsyny ja kiireinen, enkä oo vaan jaksanu olla koneella kauheesti. Tänään iski hirvee ikävä etenkin kavereita... Instagram ja Snapchat täyttyi ihanista Wanhojen kuvista ja kattelin vaan niitä itku silmässä ja mietin miten kauniita mun kaverit on. Olo oli aika haikee ku tajusin, että kun mä tanssin Wanhat niin mun kaverit ei oo kokemassa sitä mun kanssa... 

Anyway, yritän saada niitä rästissä olevia postauksia julkastavaksi pian, koska en ainakaan haluu jättää niitä juttuja kertomatta! Tän postauksen kuvat on viime sunnuntailta kun oltiin viettämässä vaihtareiden talvipäivää sellasessa paikassa kun Cran Hill Ranch ja siellä oli kaikkea ratsastuksesta murtomaahiihtoon. Muistatte ehkä kun muutama kuukausi sitten opetin mun brasilialaista kaveria luistelemaan. Nyt se oli ekaa kertaa suksilla ja vaikka se ei hirveesti hiihdolle syttyny niin tuli siinä aika monet naurut naurettua. (tässä postauksessa ei ollu mitään pointtia) 

- HYVÄÄ HIIHTOLOMAA -

Nähään reilun 3kk:n päästä!

♥: Tanja

Pearl Harbor

Yhtenä päivänä oli tosi pilvistä ja satoki välillä, mutta onneks toi huonompi sää sattu päivälle, jolloin sillä ei ollu niin väliä. Mentiin siis käymään Pearl Harborissa, joka on siis se paikka, jonne japanilaiset pommitti vuonna 1941. Onhan tota käyty läpi jo aiemmin historian tunneilla, mutta oli tosi mielenkiintosta päästä käymään paikan päällä. Ensin meille näytettiin 20 minuutin pituinen elokuva, joka sisälsi perustietoa siitä, mitä tapahtu. Sen jälkeen mentiin veneellä USS Arizona Memorialiin.

 Kyseessä oli tollanen rakennelma, joka on rakennettu sen uponneen laivan päälle, joten sen laivan osia pysty näkemään. Musta oli tavallaan hienoa, mutta outoa kuvitella, että seisoin sen saman laivan päällä, jota pommitettiin, ja jonka alla osa niistä menehtyneistä edelleen makaa.

 Rakennuksen sisällä oli iso seinä, jossa luki kaikkien menehtyneiden, mutta myös selvinneiden nimet. Koko paikka oli tosi vaikuttava.

Saatiin myös kunnia tavata kaks niistä pommituksista selviytynyttä miestä. Molemmat oli lähes 100-vuotiaita ja toinen kertoi käyneensä Suomessaki. Juttelin kummankin kanssa hetken ja otin yhteiskuvat, sekä ostin toiselta myös pienen elämänkertakirjan.

Pearl Harborin jälkeen käytiin pienellä sightseeing-ajelulla, tosin se oli kyllä kaikkien mielestä aika tylsä. Ajettiin vähän aikaa ympäriinsä bussissa ja ulkona sato, eikä se sightseeing muutenkaan ollu kovinkaan mielenkiintonen. Se ei onneks kestäny kauaa, vaan mentiin illalliselle sellaseen tosi kivaan surffi-tyyliseen ravintolaan ja sen jälkeen mentiin vielä hengailemaan biitsille illaksi.

♥: Tanja