sunnuntai 30. marraskuuta 2014

Skating and some more skating


 Lauantaina juhlittiin Andrean 18-vuotis synttäreitä ehkä vähän eri tavalla, kun mitä juhlittais omissa kotimaissamme, mutta hauskaa kuitenki oli. Mentiin tollaseen sisärullaluistelupaikkaan ja toi oli siis yllätys Andrealle. 



Mulla oli tuolla koko ajan sellanen fiilis, että oisin ollu jossain vanhanaikasessa leffassa ku toi paikka oli tollanen ja siel soi suurimmaks osaks vaan kasarimusa. Toi luistelu on ihan sairaan vaikeeta vaikka niissä luistimissa on neljä pyörää sillee että niillä pitäis pysyy suht helposti pystyssä. Ekat pari tuntii pysyin pystyssä kaatumatta kertaakaan mutta sit loppuajasta luistelin Tuvan kaa ja meijän jalat meni ristiin ja kaaduttiin tonne keskelle. Naurettiin jo siinä vaiheessa niin paljon, että kaaduttiin uudestaan kun yritettiin päästä ylös. Sen jälkee siihen tuliki kaks poikaa nostamaan meijät ylös mut mä kaaduin sitte vielä siinä... Sen jälkeen nauratti niin paljon, että kaaduin vielä useemman kerran ja joka kerta siihen sit tuli joku auttamaan mua ylös.

Ps. kuten kuvasta näkyy, tuolla oli seinillä USAn lippuja. Mietittin Tuvan kanssa kuinka paljon jenkit rakastaa omaa maataan kun joka paikassa on aina lippuja seinillä ja America is the best. Must ois niin outoo jos Suomenlippuja ois koulun seinillä ja joka puolella, eikä se ois sellanen arvokas asia, joka merkitseeki jotain. 
 Birthday girl <3


 Tänää oliki sitte ihan perinteisen luistelun vuoro. Meille vaihtareille oli järjestetty luistelupäivä vähän kauempana sijaitsevalla jäähallilla. En oo mikään luistelufani mutta aattelin, että kyllä se varmasti alkaa sujumaan sitten kun on vähän aikaa ollu jäällä. Ei alkanu.
 Marcella on brasilialainen, joka ei oo koskaan luistellu, joten alotettiin ihan sillä, että mä puin sille luistimet jalkaan:D
 Kuva äkkiä ennen ku mitään tapaturmia sattuu. (Marcella mursi ranteensa ekana iltana täällä kun se oli siellä rullaluistelupaikassa) 
 Mua vähä nolotti, että oon Suomesta ja mun luistelutaidot on melkeen yhtä alhaset kun brasilialaisella, joka on ekaa kertaa jäällä... Mut syytän noita luistimia koska ne oli oudot ja jää oli liukkaampaa ku yleensä. 


Vietettiin suurin osa ajasta kahviossa eikä niinkään jäällä, mut ei se mitään koska kivaa oli kuitenki :) 

♥: Tanja

perjantai 28. marraskuuta 2014

Thanksgiving

 Thanksgiving oli siis torstaina, mutta sitä edeltävänä iltana oltiin mun hostperheen kanssa yksillä synttäreillä, jotka järjestettiin tollasessa maalausstudiossa. Idea on se, että jokaiselle annetaan tarvittavat välineet ja sitten siellä on opettaja, joka kertoo koko ajan vaihe vaiheelta mitä pitää tehdä ja muut tekee perässä. En oo mikään erityisen taiteellinen mut tykkäsin tosta tosi paljon ja nyt mulla on toi oma tekemä taulu muistona. 

Thanksgiving-päivänä mentiin syömään joillekki tutuille ja ruoka oli just sellasta mitä olin kuvitellukki. Ja sitä oli paljon. 





 Ja lunta sato <3 Ne joiden luona oltiin tosin asu Grand Rapidsissä, joka on tunnin päässä meijän kaupungista, joten vaikka niillä oliki noin paljon lunta niin meillä ei oo enää yhtään koska se suli pois :( 






 Thanksgiving sai taas vaihteeks miettimään miten paljon mulla on asioita, joista olla kiitollinen

Tänään eli perjantaina oliki sitte shoppailun vuoro, nimittäin kyseessä oli Black Friday. Se tarkottaa siis sitä, että Thanksgivingin jälkeisenä perjantaina lähes kaikkialla on hullut alet ja suuri osa kaupoista on auki koko to-pe välisen yön. Me alotettiin meijän shoppailu-urakka Walmartista torstai-iltana, kun piti saada sieltä muutama juttu. Siellä oli hirveesti ihmisiä jonottamassa halpojen juttujen, kuten telkkareiden ja puhelimien perään. Perjantai-aamuna herättiin hostsiskon ja Monan kanssa 3.45am ja otettiin suunnaksi kauppakeskus Grand Rapidsissä. Olin varautunu ihan kreisiin menoon ja siihen, että menis hermo enkä löytäis mitään koska ihmisiä ois liian paljon. En tiiä oliko ihmiset sitte shoppaillu jo koko yön, mutta ku me mentiin sinne 5.30 niin siellä ei edes ollu paljoa porukkaa. Mutta se oli vaan positiivinen yllätys koska pystyttiin shoppailee ihan normaalisti, kaikki vaan oli halvempaa :) Monissa suosituissa kaupoissa esim. Hollister oli kaikki -50%. En kuitenkaan hirveesti tuhlannu mutta muutaman jutun ostin. 

♥: Tanja

lauantai 22. marraskuuta 2014

You may not know it now... but you're gonna miss this

Torstaina meillä oli bilsassa testi kissan lihaksista. Testi meni niin, että pöydillä oli 6 kissaa, joihin oli merkitty neuloilla ne lihakset, jotka piti tunnistaa. Jokaisen kissan kohalla oli minuutti aikaa tunnistaa 3-4 lihasta ja kirjoittaa ne ylös. Ja tiiättekö sen tunteen kun oot tekemässä jotain/vastaamassa johonki ja sitte tulee ihan täydellinen blackout eikä mieleen tuu yhtään mitään? Mulla tuli sen ekan kissan kohalla sellanen, vaikka tiesin että osasin, mutta en vaan muistanu yhtäkkiä mitään ja sitten kun aattelin etten osaa mitään niin se vaan paheni :D Mutta loppujen lopuks se meni ihan ok vaikka on kyllä tosi vaikee erottaa niitä lihaksia oikeesta eläimestä.


Kuvissa näkyy mitä mieltä meijän kissa oli mun lihasten opiskelusta. Ja vikassa kuvassa meijän ihana koekissa neuloineen ku yritettiin oppia noita lihaksia testiä varten. 


Viikonloppuna olin niin innoissani ku huomasin, että tänne pikkukaupunkiin on tullu jouluvalot!



Kerroin muuten joskus aiemmin, että valitsisin talvilajeiksi Powerliftingin ja Pomsin. No, sitä Poms-joukkuetta ei kyllä valitettavasti varmaan tuu olemaan... Kiinnostuneita on vaan muutama, mikä harmittaa mua sinänsä koska oisin halunnu sen lajin valita, mutta toisaalta tiedän minkä takia monet ei sitä halua tehä mutta en viitti tänne kenestäkään sanoa mitään koska tiiän, että mun blogia luetaan Google Translatella :D


Anyway, tykkään tosi paljon Powerliftingistä ja oon tosi tyytyväinen että valitsin sen! Treenit on "vaan" 3 kertaa viikossa ja kaiken saa tehä vähän vapaammin toisin ku cheerissä. Yks asia, jota voisin harkita tekeväni jos kerta ei oo tota tanssijoukkuetta, on musikaali. En tosin tiedä miten hyvä pitää olla että pääsis mukaan, mutta jotain aktiviteettia Powerliftingin lisäks haluisin.





♥: Tanja


torstai 20. marraskuuta 2014

Happiness

Viime viikonlopun vietin tosi rennosti yökyläilemällä ja kattelemalla leffaa ja ohjelmia. Sunnuntaina menin taas Tuvan mukana kirkon Youth Grouppiin, koska ne käy siellä joka sunnuntai ja siellä on oikeestaan ihan hauskaa. Kuunneltiin hetki kun ohjaaja puhu jotain Raamatusta ja loppuaika vaan syötiin ja pelattiin jotain lipunryöstön tapasta siellä kirkkorakennuksessa.

Viikonloppuna sato myös eka kunnon lumi ja en tiedä oonko koskaan ollu näin innoissani lumesta. Tulee vaan sellanen tosi vahva fiilis että ois kotona kun tulee viiden maissa treeneistä ja on jo pimeetä ja lumi narskuu jalkojen alla. Lumen tulo sai mut myös oottaa Joulua ihan sikana <3






Yks asia mikä lumen lisäks antaa ihanan kotosan olon välillä on suomalaisten ohjelmien kattominen.  Välillä vaan rankan koulupäivän jälkeen on niin ihana maata omassa sängyssä ja kattoa Putousta/Possea/Vain elämää(niä?).

Vielä ei oo mitenkään hullun kylmä, mutta täällä voi kuulemma ihan reilusti olla kylmempi ku -20 ja luntaki tulee todennäkösesti paljon. Saa nähä oonko sitten enää niin intona. 

Jenkeissähän on myös käytössä tää snow day -systeemi, eli kouluja suljetaan joskus lumen takia. Mietin aina, että mitä se lumi muka haittaa ja eiks näiden sitte pitäis sulkea koulut joka päivä talvella kun sitä lunta tulee ihan varmasti. Mutta mulle selvis että kyse on siitä kun tulee lumimyrskyjä ja on pimeetä ja nuoret ajaa omilla autoilla kouluun, niin siinä on tosi iso riski onnettomuuksille. Täälläki heti ekana aamuna ku oli vähän satanu lunta niin jotku ajo jo jotain kolareita. Kuitenki siis odotan, että joku päivä ku herään 5.30 ihan kuolleena niin saan ilmotuksen, että on snow day ja voin jäädä nukkumaan <3







♥: Tanja

perjantai 14. marraskuuta 2014

13 weeks down

Tavallista elämää...
1. Mun eka Starbucks täällä. Mä en oo mikään Starbucks-fani koska en tykkää kahvista eikä mun mielestä mikään muukaan siellä oo mitään erikoista, mutta yks päivä oli pakko ottaa kaakao ku oli kylmä ja satuttiin ajaa Starbucksin ohi (oon nähny koko Michiganissa vaan pari). Makso 3 dollaria eikä ees ollu hirveen hyvää :D 2. Ensimmäinen ite kaivertama kurpitsa! Varmaan myös eka kerta ku oon koskenu kurpitsaan. Päätin tehä sellasen perus pelottavan sijasta tollasen ilosemman naaman.
 1. Advanced biology & kissan leikkelyä! Olin aluks suoraan sanottuna vähän peloissani tosta, mutta nyt ku ollaan kaks päivää työskennelty noiden parissa niin oon todennu, että se on ihan mielenkiintosta! Ekana päivänä jaettiin kissat (valitsin mun ryhmälle hienoimman eli mustan kissan) ja pestiin ne. Toka päivä oli "skinning day" eli iho poistettiin että sitte ens viikolla voidaan alkaa tutkia lihaksia yms. Voin sanoo että ootan jopa ihan innolla noita tunteja, ainoo vaan että se kuolleen kissan haju käsissä ei oo maailman ihanin. 2. Bilsan testiin lukua... Oon oppinu täällä ihan sikana kaikkee kehoon liittyvää sanastoa!

 1. Regan ja minä Cheerleading Banquetissa! 2. Cheerleading Banquet oli siis tollanen ilta, että kokoonnuttiin vielä teamina ja vanhempien kanssa syömään ja jakamaan "todistukset". Jokainen kutsuttiin vuorollaan eteen esiteltäväksi ja coachit kerto jotain kaikista.
 1. Koulun kuntosali. Oon nyt tosiaan ollu Powerliftingissä pari viikkoa ja tykkään tosi paljon! Meillä on treenit kolme kertaa viikossa ja treenattavat jutut on kyykky, penkki ja maastaveto. On kyllä paikat aina niin kipeenä seuraavana päivänä, että tietää että on tehny jotain. 2. Vielä yks kuva Cheerleading Banquet -illalta!
1. Andrea ja minä ekassa kuorokonsertissa muutama viikko sitte. Nyt harjotellaan jo ihan kunnolla joululauluja ja kohta onki jo ekan joulukonsertin aika. Lauletaan mm. Do You Wanna Build A Snowman ja se on mun ihan lemppari niistä kaikista  2. Anteeks mut missä muualla ku Amerikassa olis glow in the dark jugurtti pusseja...? Kuka näitä ees suunnittelee :D

♥: Tanja

keskiviikko 12. marraskuuta 2014

Ajatuksia

82 päivää eli 12,5 viikkoa sitten mä lähin Suomesta. Se oli se päivä, jota olin pelänny koko vaihdossa eniten ja olin käyny mielessäni läpi kaikki mahdolliset asiat mitä vois tapahtua, kuten että saisin jonkun paniikkikohtauksen kentällä enkä pystyiskään lähtemään. Ennen vaihtoa en stressannu siitä saisinko täällä kavereita tai ikävöisinkö Suomea. Ainoa asia, jota oikeesti pelkäsin, oli se lähtöpäivä. Mulla tulee tosi epätodellinen ja jopa ahistava olo jos mietinki sitä aamua kun istuin hetki ennen kentälle lähtöä vikaa kertaa oman kodin keittiössä syömässä ruisleipää. Muistan kuinka oltiin jo autossa ja huomasin, että olin jättäny kotiin yhen tärkeen paperin ja juoksin hakemaan sen nopeesti. Samalla sanoin vielä vikat itkuiset heipat koirille ja omalle rakkaalle kodille. Se tuntu ihan kauheelta, mutta samalla en edes tajunnu, että olin oikeesti lähössä. Vielä pahempaa oli sanoa heipat kaikille rakkaille kentällä ja sitä itkua jatkuki vielä ekalla lennolla. Jossain vaiheessa sain koottua itteni ja aloin oottamaan innolla perille pääsyä.

Muistan kun ekan kerran ajettiin mun hostsiskon kanssa kotiin mun saapumispäivänä ja oli ihan pimeetä, joten en hahmottanu ollenkaa millasessa paikassa mun koti oli. Mua jännitti astua taloon sisään, koska en tienny mikä mua odotti. Tuntu niin oudolta tulla matkalaukun kanssa vieraaseen taloon, tyhjään huoneeseen ja yrittää asettautua kodiksi sinne. Tulin vieraaseen taloon asumaan vieraiden ihmisten kanssa ja mä saisin/mun pitäisi alkaa heti elämään siellä niinku kodissa eletään.




 Vaikka ekana iltana kaikki tuntu vieraalta ja oudolta, kaikkeen tottu ihan muutamassa päivässä. Mutta ekat viikot meni tosi hitaasti. Mulla ei ollu ikävää ja kaikki oli hyvin, mutta siinä vaiheessa ku olin ollu kaks viikkoa täällä, musta tuntu että oisin ollu ikuisuuden pois Suomesta ja mietin miten pystyisin olemaan täällä vielä ne kaikki kuukaudet. Pian tuli kuitenki Homecoming ja sen jälkeen jotenki ihmeellisesti viikot vaan rupes vierimään ihan hullun nopeesti ja tuntu että koko ajan oli perjantai uudestaan ja futispeli. Yhtäkkiä rupesinki miettimään että jos aika menee tätä vauhtia niin oon jo Suomessa ennen ku oon ehtiny kokea tarpeeks. Ja totuushan on se, että mulla on joka tapauksessa se sama määrä kuukausia jäljellä, tuntu se miltä tahansa.

Pitäis vaan osata elää hetkessä koko ajan eikä miettiä paljonko aikaa on kulunu tai jäljellä. Mutta se on oikeesti välillä tosi vaikeeta. Osittain siks, että mulla on vieläki Days Until -sovelluksessa se päivämäärä, jolloin lähin ja nään koko ajan montako päivää oon ollu täällä. Mutta toisaalta myös siks, että sitä väkisin jo vähän miettii ja suunnittelee kaikkea mitä haluaa tehä sitten ku tulee takas.
Kaiken lisäks mun on vaikee ymmärtää, että se vaihto, josta puhuin ja jota suunnittelin ikuisuudet on tässä ja nyt. Enää ei oo kyse siitä, että suunnittelen ja mietin että "sitte ku meen vaihtoon niin haluan..." vaan se on nyt ja "kuluu" koko ajan. Ajattelin ennen tänne tuloa millaista elämää haluan elää täällä ja innostuin kaikista pikkuasioista. Nyt kun oon täällä en enää muista mitä ne pienet asiat oli, joita odotin tältä vuodelta ja sen takia mietin välillä että saanko tästä nyt varmasti irti kaiken mitä haluun. En haluu tulla kotiin ja muistaa vasta sitten niitä asioita, joita halusin tehä tai kokea täällä. En haluu viettää liikaa aikaa tekemättä mitään, koska lähes kaikki kotona löhöten vietetty aika tuntuu ajan haaskaukselta ja tulee heti sellanen olo, että pitäis olla tekemässä jotain.


Tää on vaan jotenki niin hullua miten nopeesti aika menee. Lähin vaihtoon kun oli kesä. Musta tuntuu, että mun vaihto on vasta aluillaan, mutta nyt ollaanki jo melkeen marraskuun puolivälissä ja jouluki jo lähestyy. Eniten havahduin ku tajusin pari päivää sitte, että mun Havajin matkaan on jäljellä vähemmän päiviä ku mitä mä oon ollu täällä. Vaikka oonki menossa jo tammikuun lopun matkalle, niin oon aina aatellu että se Havajin matka on "sitte joskus vaihtovuoden loppupuolella" ja nyt sinne onki yhtäkkiä reilu 70 päivää. Aika ei oo ikinä tuntunu menevän näin nopeesti ja samalla silti tuntuu siltä, etten oo ollu ikuisuuksiin kotona.

Yks syy miks aika tuntuu menevän nopeesti on varmasti se, että mulla on menny kaikki täällä niin hyvin ilman ongelmia tai suurta koti-ikävää. Mulla on ollu yks sellanen päivä, jollon tuli yhtäkkiä ikävä ja pidättelin vaan itkua koko päivän, mutta se meni tosiaan päivässä ohi. Joinaki päivinä oon vaa väsyny enkä niin ilonen, mutta neki on vaan niitä yksittäisiä päiviä. Kyllä mä oon myös kuullu Suomesta asioita, jotka on saanu mut surulliseks eikä koko ajan oo ollu helppoa, mutta yleisesti on sujunut niin hyvin että oon alkanu jo miettimään, että kohta varmaan tulee joku hirvee ikäväkausi.



Voin sanoo jo nyt että ootan sitä kun pääsen kotiin. Ei sillä että haluisin täältä pois, päin vastoin: mua jopa pelottaa miten nopeesti aika menee. Enkä missään vaiheessa oo katunu edes 1% että lähin tänne. Mutta täällä olo on saanu ymmärtämään niin paljon asioita elämästä, että elämä kotona tuntuu ihan täydelliseltä. Elämä täällä on niin erilaista, että oon oppinu arvostamaan kaikkea mitä mulla on kotona ja tajunnu, että mulla on kaikki mitä tarvitsen vaikka Suomessa ollessa sitä ei tajuu vaan koko ajan on haluumassa jotain uutta. Varmaan jokaisella vaihtarilla on nää samat mitä on oppinu arvostamaan, mutta esimerkiks just se julkinen liikenne... Eihän se oo kiva odotella talvella myöhässä olevaa bussia, mutta sentään voi lähteä millon haluu minne haluu eikä tarvii jättää jotain tekemättä koska ei oo kyytiä. Ja ruoka. Mulla on ikävä sitä, että jos on kotona ja on nälkä niin voi vaan tehä ittelleen ruisleivän tai jos vaikka mehu loppuu ni vanhemmat osaa ostaa sen automaattisesti eikä sitä tarvii erikseen pyytää. 

Mutta kaikkein eniten oon oppinu arvostamaan kaikkia ihmissuhteita mun elämässä. Mun koko päivä täällä voi parantua yhen kaverilta saadun viestin ansiosta. Samalla ku kavereiden kanssa jutellessa tulee niitä ikävä niin tulee myös niin onnellinen olo siitä, että ne on olemassa. Elämä ei nimittäin oo yhtään samanlaista ilman niitä oikeita läheisiä kavereita. Suomessa ku mulla on tylsää tai haluun tehä jotain niin voin vaan pyytää jotain kaveria seuraks ja aina joku voi olla. Täällä se ei todellakaan oo samanlailla, eikä kukaan tunne mua niinku mun parhaat kaverit kotona. Ja vaikka tykkään mun hostperheestä tosi paljon ja oon alusta asti tuntenu itteni tervetulleeks niin ei mikään voita omaa perhettä ja oman kodin arkea. 

On paljon asioita, joita kaipaan, mutta haluun yrittää elää tätä elämää täysillä ja luottaa siihen, että ne asiat oottaa mua kotona. Tässä on kuitenki niin paljon kaikkea tulossa, että tää aika tulee hurahtamaan hetkessä ohi. Parin viikon päästä on Thanksgiving, seuraavaks joulu ja uusvuos, sitte onki tammikuu ja Havajin matka. Helmikuussa on ystävänpäivä ja Snowball-tanssiaiset, maaliskuussa mun synttärit ja sitte keväällä vielä Spring Break ja lopuksi Prom ja Graduation. Joka kuulle on jotain isompaa mitä odottaa ja se tarkottaa, että aika tulee menemään nopeesti. 

I'll rather look back at my life and say "I can't believe I did that" instead of saying "I wish I did that..."

♥: Tanja