Lauantaina eli ystävänpäivänä piti olla Snoball-tanssiaiset, mutta ne peruttiin sään takia... Että on siinä huonotki puolensa, että asioita perutaan lumen, jään tai kylmyyden takia. Olin odottanu tota tosi kauan, koska muistan kuinka kivaa Homecoming-tanssiaisissa oli. Huonon sään takia kukaan ei myöskään ollu hirveen innoissaan ajamassa noilla teillä, joten sen sijaan että olisin tehnyt jotain erikoista ystävänpäivän kunniaks, päädyttiin menemään Tuvalle Monan kanssa yöksi. Ei tehty mitään muuta ku juteltu tuntikausia ja jossain vaiheessa iltaa keskustelut meni niin syvälliseks, että meinas kaikilla itku tulla. Etenki ystävyyssuhteista puhuminen sai miettimään kaikkea. Tuntuu, että monet ihmiset Suomessa on muuttuneet. Jotkut ihmiset, joiden kanssa oletin pitäväni enemmän yhteyttä ei kysele ollenkaan kuulumisia. Samalla kun odottaa jo sitä, että pääsee kotiin omien vanhojen ystävien luokse, pelottaa, että asiat onki muuttunu ihan liikaa ja oon ihan ulkopuolinen kun en oo vuoteen ollu mukana elämässä.
Tällä hetkellä alkaa jo oikeesti tuntua siltä, että mun vuotta ei oo enää paljoa jäljellä. Tasan 100 päivän päästä oon kotona, eli aikaa täällä on reilu 3 kuukautta. Se ei oo mitään. Todellisuus lähdöstä iski viikonloppuna, kun hostmom loi Facebook-tapahtuman mun läksiäisille. Uskomatonta ja pelottavaa, että ollaan jo näin pitkällä vuotta. Mutta mun on pakko sanoo, että ensimmäistä kertaa mä jo oikeesti ootan kotiintuloa. Mä oon tulossa kotiin jo ihan alkukesästä ja aluks se aikanen lähtö ahisti, mutta just tällä hetkellä en vois olla onnellisempi, että pääsen viettämään koko kesän kotona.
...koeviikkoja. Uskokaa tai älkää, mutta koeviikot on vaan niin jees. Aina kun kyseinen viikko koittaa, se ei todellakaan tunnu niin kivalta, mutta täällä sen on tajunnu, että mielummin teen kaikki kokeet kerralla pois alta sen sijaan että joka viikko on pikkusia
...koulukirjoja. Täällä ei niitä oikeen käytetä, vaan joka päivä tulee erilaisia monisteita ja kun mä en mikään maailman järjestelmällisin ihminen oo, niin hukkaan niitä usein ja ne on vaan sekasin siellä täällä.
...busseja. Eikä vaan sen takia, että pääsee omatoimisesti kulkemaan minne haluaa, vaan myös sen takia, että rakastan istua bussissa yksin kuunnellen musiikkia.
...omaa koulumatkaa. Rakastan kotona kävellä joka aamu kouluun ja mulla on täällä hirvee ikävä sitä! Kävellessä kuuntelen myös aina musiikkia ja tää kuulostaa ehkä tyhmältä, mutta täällä mulla on hirvee kriisi kun en kävele mihinkään, niin ei oo mitään tilaisuutta kuunnella musiikkia kuulokkeilla.
...oman perheen arkea. Tuntuu, että kotona tavalliset arkipäivät on monipuolisempia kun kaikki on paljon aktiivisempia ja ihmisillä on harrastuksia. Toisaalta on myös ikävä sellasia iltoja, kun hengataan vaan oman perheen kanssa telkkaria kattoen ja syöden.
...kouluruokaa. Monet vaihtarit sanoo, että kouluruuat täällä on ällöjä. Mun täytyy kyllä sanoo, että oon eri mieltä, koska mun mielestä ne on ihan sairaan hyviä usein. Odotan kuitenkin paluuta siihen, että ruuaksi on tavallista terveellistä ruokaa, eikä pizzaa yms ole edes tarjolla.
...sovituskoppeja, jonne voi vaan mennä. Täällä lähes joka kaupassa pitää ensin näyttää montako vaatetta on sovittamassa ja sen jälkeen työntekijä tulee avaamaan sulle lukollisen sovituskopin. Sitten ne käy siellä koputtelemassa ja huutelemassa, että onko kaikki okei. Toisaalta se on kyllä kivaa, koska voi aina pyytää myyjää tuomaan jostain vaatteesta toisen koon, eikä tarvii ite ravata edes takas. Kassalla myös kysytään aina sähköpostia ja "did anyone help you today" ja kun vastaat että joo, ne kysyy sen auttaneen myyjän nimeä.
...spontaanisuutta (?). Tarkotan tällä lähinnä sitä, että Suomessa jos keksin lauantai iltana klo 9, että haluan mennä kaverille, niin voin sen yleensä tehdä. Mä saan täällä kyllä tosi hyvin kyytejä paikkoihin ja mua ollaan aina valmiita viemään jonnekin jos haluan, mutta silti pitää aina suunnitella etukäteen jos vaikka menee salille tai leffaan. Kuka voi viedä ja kuka hakea ja milloin jne...
...koiria lemmikkeinä. Älkää käsittäkö väärin: rakastan edelleen meijän kissaa, mutta koirat on vaan niin paljon kivempia lemmikkejä. Tää meijän kissa on tosi nuori ja riehakas ja tietää tasan tarkkaan kuinka vihaan sitä kun se livahtaa mun sängyn alle joka aamu just sillon ku pitäis lähteä kouluun, ja mun pitää alkaa kiskoa sitä pois sieltä. Ikävöin jopa koirien ulkoiluttamista, vaikka tähän mennessä sitä ei oo yleensä tehny mieli tehdä niin paljoa vapaaehtoisesti.
...suihkua. Täällä on usein kylpyamme, jossa seistään ja vesi tulee tietty ylhäältä, eikä sitä suihkuosaa voi pitää kädessä. Niin ja tietty saunaa.
...PUSSILAKANOITA. Siis tää on ehkä pahin. Tätä en todellakaan tienny ennen ku tulin tänne, mutta kukaan ei käytä pussilakanoita. Mun tänne tullessa mun sängyssä oli alulakana, joku irrallinen lakana, fleecepeitto ja päiväpeitto. Pari ekaa kuukautta yritin ymmärtää miten niitä kuuluu käyttää, mutta sitte totesin, että puolet niistä peitoista on ihan turhia, joten nykyään käytän päiväpeittoa peittona:D Voin vaan kuvitella miten luksukselta ja mukavalta oma sänky ja peitto/lakana systeemi tulee tuntumaan kun palaan kotiin...
Nyt taidan mennä nukkumaan ja valmistautumaan henkisesti siihen, että huomenna on mitä todennäköisemmin koulua. Tosin niinku sanoin, huomenna on myös half day ja mun aineet on vaan Multimedia, Yearbook ja Art, eli ei periaatteessa mitään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti